SYKSY

Teatteri Takomon syksyn 2009 oma tuotanto on

Itsettömät-

esitys, joka käsittelee suomalaisten suhdetta alkoholiin

Itsettömät-esityksen kirjoittavat näytelmäkirjailijat Heini Junkkaala ja Elina Snicker ja sen ohjaa Riko Saatsi.
Ensi-ilta 8.10 2009 klo 19

Esitys pohjautuu noin 150 henkilöhaastattelulle, joista suurin osa on kerätty kirjallisen kyselyn kautta:

- Mä olen matkustanut puolen maailmaa, eikä kukaan ole koskaan kysynyt, että minne sä olet matkalla Major Tom, olispa joku joskus aikasemmin kysynyt. Nyt mä olen matkalla kotiin. Mikä ihana lause. Olin Helsingissä teatterissa, join tauolla pullakahvit ja tulen ihmisten aikaan junalla kotiin. Tällaista tapahtuu ja vielä maaliskuussa. Tavalliset ihmiset tekevät tällaista tuon tuostakin.

-

Strippasin pöydällä. Harmittaa näin jälkeenpäin senkin vuoksi, että
paikalla oli paljon kameroita. Harmittaa kyllä muutenkin - olisi pitänyt
jättää väliin.
-

Laidasta laitaan. Ne tuntuvat olevan suhteessa muiden reaktioihinkin. On kustu vääriin paikkoihin, soitettu väärään aikaan väärille henkilöille,
nussittu vääriä ihmisiä ja väärään aikaan, on puhuttu liikaa ja on puhuttu väärin vääristä asioista ja ylipäänsä oltu riippana muille.

-

olen ottanut miehen (johon olin epätoivoisesti rakastunut) palleista
kiinni vasten hänen tahtoaan

-

tyhjä

-

Ainoa kerta kun olen menettänyt juotuani muistin: kuseksin äitini
työpaikan edustalle eli valtionvarainministeriön seinustalle senaatintorin
laidalla. kusemisen jälkeen en meinannut saada housujen vetoketjua kiinni ja istuin hangelle kiroilemaan tilannetta erittäin kovaäänisesti. myöhemmin olen tosin kussut myös oman työpaikkani edustalle.
-

Pikkunoloja tilanteita ollut useitakin, ehkä se on joku sammuminen
lukittuun vessaan. Tiedän, aika mietoa. Yksi erittäin hurja kokemus olisi, johon liittyy hukkumisvaara ja seksi, mutta sitä en suostu häpeämään.

-

Olen aamulla kymmenen aikaan soittanut poikaystävälleni, että en saa
kotioveani avattua. Olin siis pyrkimässä sisään enkä ulos. Tämän jälkeen lyyhistyin lattialle keräämään voimia avaimen kääntämiseen.

-

En juo itseäni niin humalaan.

-

Häpeän eniten tyhmiä avautumisia tai pseudosyvällisiä vaahtoamisia
puolitutuille ihmisille.

- tai kun me asuttiin ama, omakotitalossa, niin johonkin sen talon niinku
tekniseen laitteistoon, et saaatto esimerkiks, kun me tultiin jostain,
vaikka oltiin käymässä jollain sukulaisella, ni sit saatto mennä sähköt
talosta, ja sit ne sähköt oli talosta poikki sen kolme tuntia, kun isä oli
baarissa, hakemassa sitä jotain osaa. Ja todellisuus oli siis se et siel oli
niinku pääsähkö, pääkytkin vedetty alas. Ja meillä oli oli ihan älyttömän
usein sähkövikoja. Et mä toivon et meidän aikana siinä talossa ei oo niin paljon sähkövikoja...

- Jos se meni se kaksoisnaksauksen puolelle se o-oo-olut tai viini, nin mä otin heti taksin alle ja sit mä tulin kaupunkiin ja mä nimitän sitä satelliittijuomiseksi siis semmosta asiaa, että tota, soot ensin yhdessä
paikassa. Nin, tällasessa piirissä esimerkiks juttelen vähän aikaan vaik oli ihan tuttavia tai vieraita ja sitten meen seuraavaan paikkaan, jossa on niin kus uus& Sen nimi on harlekiinikänni, mun mielestä aika pitkälle, et on niin kun sen& yy-ihmisjoukon sellanen& pelle tai saadakseen tietysti toi on hyvä jätkä niin ostetaan sille olut . Ja sit se liittyy itsetuntoon, se liittyy sillä tavalla että, että tota pitää esiintyä ollakseen hauska heppu niin& Mutta alkoholin vaikutuksen alasena niin tota se itsetunto niin ku puuroutuu ja sit sitä hyväksyntää, minkä selvin päin saa niin ku ihan luonnostaan, ei kännissä saa, ja se aiheuttaa sen esiintymisen sitte että. Oonpas tässä pöydässä vähän aikaan ja sit menen katsomaan mitä junan ravintolavaunuun kuuluu. Nyt otetaan raskas kalusto liikenteeseen. Ja, ja sit jos siinä istuu joku ihan tuntematon vieressä, se kysyy mitäs se sitten tarkottaa, ni mä
sanon, et nyt lähetään Helsinkiin, ni sit ei hän voi lähteä, mä sanon että
miks et voi& Ja sit tiedänhän mä ihmisiä, jotka tekevät tämän ihan selvin päin. Tilaavat teatteriliput, menevät junaan Helsinkiin, juovat pullakahvit väliajalla ja sitten tulevat takaisin. Mun pitäis kai jäädä täs Hämikses, mun koti on tääl.

- Pitää olla se junan kolke, bussin dieselin turbo tai sitten pahassa
tapauksessa, jos ei laivan dieselin riitä, niin sitten lentokone. Sitä
lentämistä mä oon vähentänyt siis se se on niin vaarallista tapa& Kun&
Varsinkin, jos niin ku humalassa on niin tuota löytää niin ku itsensä
hirveen kaukaa ja rahattomana. Niin sit konsulikyydillä takasin.

- Kello on nyt puoli kaksi, ja tähän mennessä olen juonut teetä, syönyt
voileivän ja kaksi kananmunaa, juonut giniä 2 gilliä, yhteen pintiin mahtuu 4 giniä, ja kun yksi pint on vähän yli puoli litraa, olen siis nyt, kun kello on 13.26, juonut giniä noin neljänneslitran, viisi suomalaista grogia. Ei se kovin paljon ole. Vähemmän kuin minä Suomessa kulutin.

- Et yhtenä tapana mul oli sellanen, että mä menin kukkakauppaan, annoin ajokortin ja mä sanoin, että saisinko yhden ruusun, maksan sillon ja sillon. No sit ni pieni kaupunki, ne tietää mut, ni ne pakkaa sen ruusun ja sitten mä kävelen kaks kolme tuntia ja mietin, että mille-kellehän mä tän antaisin. Ja tota. Sit mä katon jonkun miehen mä sanon sit sille, et tosson sulle ruusu, vie se vaimolle, kunhan annat vitosen. Elikkä mä myyn kukkia sen kukkakaupan kautta ja sithän se on just se pullon hinta, ja, ja tota&

- Hei Doris. Mä olen niin kypsä tähän mun yhdeksän vuotta kymmenen
kuukautta& pudott-uneeseen tilanteeseen kakstuhatviis viiva tää. Mun täytyy todella tehä tälle niin ku ite jotakin, et jos ei se nin oma halu lähde täältä sydämestä, että tota haluuksä niin kun että se sun viistoistavuotias lapsi tulee kadun toisella puolella ja itte menee ihan täydessä nin säilissä. Ni emmä haluu sellanen isä olla, että& Onko mulla vielä se, sano Doris. Onko mun sielu vielä mussa?

- Siis tää on ollu niin vaikee reissu siis mä oon käyny hakeen
halkopinosta omenamehuu ja patjan alta mehukattii ja juonu järvivettä
kaljapullosta ja hyi helvetti mitä kaikkee selvinpäin jotain hiton
pullonpyöritystä.

- Viime yönä vaimosi kuuli, miten mies tuli kotiin, kissa kiehnäsi tulijan
jaloissa, ujelsi onneaan, mies kompuroi eteisessä ja kaatui lopulta
sohvalle. Ja sohvaa kuorsauksella tärisytti. Kissa vieressä kehräsi. Kolmen tunnin päästä taas sama: mies tulee kotiin, kompuroi eteisessä, kaatuu sohvalle ja alkaa kuorsata. Mutta tällä kertaa kissa ei mene vastaan, ei ujella onnesta. Lymyää vaan karvat pystyssä kirjahyllyn takana, katsoo mustilla silmillään, kun vieraan miehen vieras ruumis rojahtaa sohvalle ja alkaa sitä unellaan tärisyttää.

- Mä vaan ihan nopeesti, ni ku on noi
ahneuskateuslaiskuushaureusmässäilyylpeysviha, niin mullois ahneus ja
mässäily jonka alalaji on just sit juoppous, niin itse oon ollu juoppo ja
mahdolliselle sulle sanonut Lady Moonissa, et lopeta juominen, niin se on ollut törkeetä ja kapeakatseista multa ja tämän mä haluun hyvittää: Jos se, Kutva A., olit sä, niin Pyydän Anteeks. Onko sun puolesta tää hyvitetty, tai voisinks mä jotain muuta tehä sun hyväks?

- Se käy niinkun vahingossa, tiedätkö. Addikteilla mantelitumake on niin
nopea, että ihan pienestä impulssista, vaikka harmittomasta muistosta
ärsyyntyneenä se lähettää aggressiivisen käskyn Mene mene eikä siinä
kontrollisysteemi, etuaivolohko ehdi ollenkaan mukaan. Sitä on myöhässä aina, sitä vaan istuu paikallaan ja luulee ettei mihinkään liiku, ettei mitään päätöstä ole tehnyt, mutta katsopas ulos ikkunasta.
Sataakuuttakymppiä maaseudun halki. Mullon sulle toinenkin: Hyvä
arvostelukyky auttaa meitä odottamaan sopivaa hetkeä. Olemme ehkä valmiit paljastamaan pahimmatkin, mutta meidän on ehdottomasti muistettava, ettemme saa ostaa mielenrauhaamme muiden kustannuksella. No niin, kippis!

- Et mä muistan että, että mun kaveri joka asu siellä niin keräs *pullon
etikettejä* ja mä keräsin *pullonkorkkeja* ja meillä oli ihan helvetin
hienot kokoelmat (naurua) molemmilla. Ihan niinku sairaasti erilaisii, ja ei sitä siin vaiheessa kun oli niin pieni jotain seittemän niin tajunnu et
tässon varmaan jotain vähän outoo...